Blogikirjoitus: Sä oot ookoo

Ensi sunnuntaina (15.11.2020) syttyvät kynttilät itsemurhien uhrien muistoksi eri puolilla maata hautausmailla, kirkoissa sekä hartaus-, muisto- ja kynttilätilaisuuksissa. Vuonna 2018 Suomessa itsemurhan kautta kuoli kahdesta kolmeen henkilöä joka ikinen päivä. Itsemurhan yrityksiä on arvioitu olevan 20-kertainen määrä kuolemiin verrattuna.

Itsemurha on äärimmäinen itseen kohdistuva väkivallan teko. Monelle asialle on kuitenkin tehtävissä jotain jo paljon ennen kuin kukaan päätyy päättämään elämänsä oman kätensä kautta.

Viiltely, pään hakkaaminen, potkiminen, raapiminen, syömisen kontrollointi ja pureminen. Kehoon kohdistunut väkivalta jättää jäljet. Mutta miten helposti tunnistamme itseemme kohdistamamme henkisen väkivallan?

Sen vaikutukset voivat olla aivan yhtä tuhoisat, vakavat, pitkäkestoiset ja kärsimystä aiheuttavat kuin muilla väkivallan muodoilla. On erittäin valitettavaa, että monesti asenteet (omammekin) henkistä väkivaltaa kohtaan voivat olla ymmärtämättömiä ja vähätteleviä.

Itseen kohdistuva henkinen väkivalta voi olla

  • armotonta ja kriittistä suhtautumista itseen (”Oon tyhmä.”)
  • negatiivista ja soimaavaa sisäistä puhetta (”Aina mä epäonnistun ja pilaan kaiken.”)
  • itsensä rankaisemista (”Mä en ansaitse hyvää elämääni.”)
  • henkistä kaltoin kohtelua (”Kukaan välitä, enkä kelpaa, koska oon niin surkea.”)
  • syvää arvottomuuden tunnetta (”Mä olen p*ska ja huono ihminen.”)
  • ja jopa itsevihaa (”Haluan kuolla.”).

Henkinen väkivalta aiheuttaa ihmisen mieleen kierteen, jossa edellä mainitun kaltainen sisäinen vihapuhe aiheuttaa lisää syyllisyyttä ja häpeää, joka puolestaan johtaa siihen, että voimavaroja tunnesäätelyyn ja rakentavaan toimintaan on vähemmän. Oma sisäinen mielen peilikuva on kieroutunut samalla tavoin kuin esimerkiksi syömishäiriöisen kehonkuva.

Millä keinoilla omaa henkistä väkivaltaa voi ennaltaehkäistä ja sen aiheuttamia haittoja vähentää?

Ensiavuksi on hyvä ottaa Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja ja ihmisoikeuksien yleismaallinen julistus, joissa viitataan ihmisyksilön arvoon ja merkityksellisyyteen.

Ihmisarvo tarkoittaa sitä, että kukin meistä on arvokas siksi, että me olemme olemassa. Ihmisarvo on jakamaton, luovuttamaton ja loukkaamaton. Se ei vähene omien tai toisten tekemien virheiden vuoksi. Se kuuluu meille jokaiselle, eikä sitä voi menettää. Kenenkään ei tarvitse ansaita ihmisarvoa suorituksillaan, osaamisellaan tai ominaisuuksillaan. Jokaisen elämä on ainutlaatuinen ja -kertainen, arvokas, tärkeä ja elettäväksi tarkoitettu. Ihmisarvo on myös jokaisen ihmisoikeus.

Hyvä tapa ennaltaehkäistä itseensä kohdistamaa väkivaltaa on harjoittaa säännöllisesti itsemyötätuntoa. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa ystävällistä ja lämminhenkistä suhtautumista itseensä päivittäin – edes hetken. Myötätunnon osoittaminen ja suominen itselleen lievittää syviä häpeän, itsekritiikin ja syyllisyyden tunteita. Itsemyötätunto on taito, jonka voi oppia ja sitä voi harjoitella.

Itsemyötätuntoa kohti voi edetä pienin askelin. Se voi alkaa esimerkiksi kysymällä itseltään: ”Mitä mulle kuuluu? Miltä musta tuntuu? Mitä mä tarvitsen juuri nyt? Mikä mua auttaisi?” Nämäkin yksinkertaiset kysymykset voivat olla ajatuksia herättäviä ihmiselle, jolla on kovin armoton suhtautuminen omaan itseensä, tai joka on kenties oppinut asettamaan toisten kaikki tarpeet omiensa edelle.

Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, miten katsot itseäsi? Maria Akatemian asiakastyön ytimessä on ajatus katseen merkityksestä. Jos meitä on kasvuiässä katsottu kovin ja kriittisin silmin, katsomme itseämme myös saman linssin läpi. Jos olemme jääneet hyvää katsetta vaille, meillä ei välttämättä ole mallia, jonka avulla näkisimme itsemme kelpaavina ja rakastettuina yksilöinä.

Meistä tulee sitä, mitä elämässämme toistamme, mutta onneksi vanhoihin malleihin ei ole pakko jäädä jumiin. Muutos on mahdollinen, eikä isoa urakkaa tarvitse tehdä yksin. Maria Akatemian monet ryhmät tarjoavat tilaisuuden tehdä sisäistä uudistustyötä yhdessä vertaisten kanssa, ammatillisen ohjaajan tuella.

Moni ajattelee, että suuret elämänmuutokset vaativat vaivaa, uhrauksia, pinnistelyä ja valtavaa tahdonvoimaa. Kun urakka vaikuttaa vuoren kokoiselta, on helpompi luovuttaa jo ennen kuin edes aloittaa. Kuitenkin vaikuttavimmat ja pitkäkestoisimmat positiiviset muutokset on mahdollista saavuttaa niillä pienen pienillä teoilla, joita ihminen tekee säännöllisesti. Sitoutuminen ja kärsivällisyys ovat avaimet onnistumiseen. Yhden prosentin parannus päivittäin on jo 365 prosentin parannus vuodessa!

On vastuullista olla itselleen hyvä. Se voi olla omista tarpeistaan huolehtimista, ”ei” -sanan käyttämistä, itselleen hyvän suomista ja toisten tarjoaman hyvän vastaanottamisen harjoittelemista. Se voi olla yksinkertaisesti sen sydämessään tuntemista, että ”Mä olen ookoo” pienen sisäisen hymyn kera.

 

Ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntijat

Emmi Kyyhkynen, asiakastyöntekijä
Saga Lyden, asiakastyöntekijä
Elina Rajaniemi, koordinaattori

Keijun varjo -toiminta
Maria Akatemia ry